HAPPO-EMÄS TASAPAINO

Elintoimintojamme ylläpitää entsyymikoneisto. Entsyymit ovat valkuaisaineita. Niiden toiminta tapahtuu vain tietyn happamuuden rajoissa.
Tässä yhteydessä tunnemme käsitteen pH.

pH-asteikko käsittää luvut 0-14. Kaikki arvot alle 7:n ovat happamia, kaikki yli 7:n ovat emäksisiä eli alkaalisia. Arvo 7 kuvaa neutraalia ei hapan eikä emäksinen -tilaa. Meissä oleva entsyymien optimaalinen toimintaväkevyys on pH 7-8 eli hyvin lähellä neutraalia ja hyvin kapean alueen sisällä.

Kudosten tasapainotilaa säätelevät nestetasapaino sekä elektrolyyttien ja suolojen tasapaino.
Elimistö pystyy jossakin määrin ylläpitämään happo-emästasapainonsa hyvin monien tekijöiden avulla. Elimistössä on puolustavia ns. puskuriaineita. Merkittävin on veren punasoluissa oleva hemoglobiini.
Happo-emästasapainon häiriötiloja ovat asidoosi eli liiallinen happamuus
(esim. hoitamaton sokeritauti, maitohapoille treenaus) ja alkaloosi eli liiallinen emäksisyys.

 

 

Suurin osa syömästämme ruoasta nostaa kehon happamuutta. Samoin tekevät mm. fyysinen rasitus,  paasto, stressi, dieetit, sairaudet, lääkkeet, alkoholi, tupakointi. Kudosten liika happamuus hidastaa elimistön toimintaa, johtaa ennenaikaiseen vanhenemiseen, häiriintyneeseen vatsantoimintaan, luuston ja sidekudoksen heikkenemiseen.

Ruoka-aineet muuttuvat palaessaan joko happamiksi, emäksisiksi tai optimaaleiksi neutraaleiksi palamistuotteiksi.

Ihmisen elintoiminnot ovat ajalta, jolloin ravinto oli luonnollista eikä lisä-ja säilöntäaineilla kuormitettua happosaastetta niin kuin se on nykyisin. Elimistö maksaa terveytensä kustannuksella hapottumisestaan.Terveen ihmisen veren tulee olla emäksistä. Normaali valtimoveren happamuus
vaihtelee vain sadasosan pH-yksiköiden välillä 7.35-7.45.

Jottei veri muuttu liian happamaksi, elimistö joutuu uhraamaan happamuuden neutraloimiseksi kivennäisaineitaan kalsiumia, kaliumia, natriumia, rautaa ja magnesiumia. Tästä saattaa olla seurauksena osteoporoosia ja ateroskleroosia.

Lisä- ja säilöntäaineiden määrä ihmisten kehossa on tänä päivänä korkeimmillaan kuin koskaan.
Länsimainen pitkälle jalostettu ruoka on erittäin ravintoaineköyhää ja elimistö kärsii tärkeiden hiven-ja kivennäisaineiden puutteesta. Niillä on kuitenkin tärkeä rooli aineenvaihdunnassa.Se ylimäärä kuona, mitä keho ei tarvitse ja mitä lymfajärjestelmän kapasiteetti ei jaksa poistaa, kerääntyy sisäelimiin sekä sidekudokseen että rasvakerrokseen. Nostettaessa kehon happamuutta emäksisempään suuntaan käynnistetään jälleen kollageenisynteesi. Tämän tuottama napakampi sidekudos tukee lymfakierron kulkua.

Elimistön kyky hajottaa ja poistaa elimistöön tulleita happoja on erilainen eri ihmisillä eri ikäkausina.
Jos ravinto tuo elimistöön happoja enemmän kuin mitä keuhkot, munuaiset ja hiki voivat tehdä tehottomiksi, käsitellään happojen ylimäärä elimistön puskurijärjestelmässä. Näin säilytetään suunnilleen vakio kudosnesteiden ja veren happamuudessa.

Happamien aineenvaihduntatuotteiden pääasiallisia varastopaikkoja ovat sidekudokset. Sidekudos (kollageeni) kärsii happamista aineista ja sen normaali toiminta häiriintyy. Sidekudoksen degeneraatiota, rappeutumista, voitaneen pitää happovarastoinnin seurauksena (esim. ateroskleroosi). Happojen varastointi johtaa luuston haurastumiseen ja osteoporoosiin kalsiumkadon seurauksena. Elimistön eräs hätäkeino ylimääräisten happamien aineiden varastoimiseksi on muodostaa niistä munuais-, sappi- tai virtsarakon kiviä.

Elimistön happoylimäärän haittavaikutuksista ei yleensä ilmene oireita pitkään aikaan. Erilaiset aineenvaihduntasairaudet lisääntyvät voimakkaasti yli 40-vuotiaiden keskuudessa. Biologinen lääketiede tuntee lukuisia eri sairauksia, joiden se katsoo aiheutuvan nimenomaan pitkäaikaisesta elimistön happamuudesta. Niitä ovat reumaattiset sairaudet, vanhuuteen liittyvät kalkkeutumissairaudet ja sidekudossairaudet. Sidekudoshan joutuu varastoimaan ja käsittelemään happoylimäärät, jotka eivät voi poistua elimistöstä normaalilla tavalla.

Happoylimäärät rasittavat myös munuaisia. Mahahaavan epäillään olevan seurausta kyseisen happamuuden noususta, samoin luuston kalkkikadon (osteoporoosi). Osteoporoosi on nykyisin erittäin yleinen sairaus, varsinkin vaihdevuodet ohittaneiden naisten keskuudessa. Sairaus on lähes poikkeuksetta tuntematon vegetaristeilla.